Ailila

Arkku vai pöytä vai mikä?

2012-02-19T16:12:00.000+02:00

Pyhänä on aikaa pohtia vaikka olohuoneen pöytää. Pöytänä on tällä hetkellä kierrätyskeskuksesta ostamani puukuvioitu sirokinttuinen kaunokainen. Noi puukuvionnit ja -leikkaukset on huikeat, mutta muuten pöytä on vähän hölmö: Liian korkea sohvapöydäksi, mutta kuitenkin liian matala ruokapöydäksi.

Olkkarissa oli ennen matala pyöreä pöytä, joka oli liian iso; aina tiellä ja huone oli tukkoisen oloinen. Lisäksi isolle, kaksitasoiselle pöydälle kertyi uskomaton määrä lehtiä, roskia, ryönää, astioita, jne.

Hetken suunnittelin että brutaalisti katkaisen nykyisen pöydän jalat, mutta se olisi hienon huonekalun totaalista turmelemista. Fiksumpaa on hankkia joku mieleinen pöytä ja myydä toi muru jollekin, joka sitä käyttää sinällään.

Toinen ongelma on tämä tuttu overloaded matchy-matchy (ei ole itsekeksityn sisustustermistön voittanutta*!). Eli pitäisikö pöydän olla tykkänään jotain muuta tyyliä kun sohvat ja nojatuolit, jotka ovat kalustuksen huomiota herättävin osa, koska presis samaa sarjaa olevaa pöytää tuskin löytynee? Lisäksi pöydän tulisi olla väriltään samankaltainen jonkun jo nyt näkyvissä olevan puunsävyn kanssa, jotta sekametsä-vaikutelmalta (*)vältytään.

Yksi vaihtoehto voisi olla jokin Ratian Saaristo-kirstun kaltainen simppeli loota, joka olisi saman värinen kuin sohvien puuosat. Kirstu olisi sopivan pieni, simppeli ja selkeästi erilainen kuin sohvakkeet. Lisäksi tuollainen puuloota olisi helppo sijoittaa mihin vaan, jos siihen joskus taas todennäköisesti kyllästyy. Saaristo-kirstua on saatavilla valkoisena, harmaana ja mustana, niistä mikään ei käy sinällään olohuoneeseen. Eli jos jostain löytyisi käytettynä, niin voisi fiksata mieleisekseen... Uutta ei viitsis ostaa heti uudelleen kustomoitavaksi. Tai sitten jos joku tekis mulle tollaisen... Hmm.

Kuvat hieman unnplugged...sorry.

Helsinki Burlesque 2012

2012-02-18T14:40:00.000+02:00

Kiiltävät kauluskäänteet ja hiukka Ascot-henkeä lähtee tänne illaksi. Tsin tsin muillekin!

FB

2012-02-16T21:57:00.000+02:00

Minä kans. Räkäisyys esti ulkoilun ja ryhdyin askartelemaan FB-sivua blogi blogiselle. Että sinne ny vaan sitte tykkäämään. Huomatkaa, että tyyppi on koodannut ton reunan harmaaksi. OOO.

Meille selviytyjille

2012-02-13T20:35:00.000+02:00

Kaikki maanantaipäivän iltaan päässet käsi ylös:
Hyyyvä.
Olette oikeutettuja leipomaan itsellenne (ja mukavalle perheellenne) kakun. Jämät voi viedä huomenna töihin ystävänpäivän kunniaksi ja jopa hymyilee reskontran irmelikin.

Suklaatorttu

Taikina

150 g voita

150 g tummaa suklaata (myös joulusta jääneet tummat konvehdit käy osaksi suklaamäärästä)

4 munaa

2 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

hyppysellinen suolaa

Kuorrutus

100 g suklaata

50 g voita

Sulata voi ja suklaa kattilassa, anna jäähtyä. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää vaahtoon suklaamassa, sekoita, ja lisää kuivat aineet siivilän läpi. Paista 175 asteisessa uunissa jauhotetussa vuuassa n. 35 minuuttia. Jos torttua kokeilee tikulla, tikkuun jää taikinaa, sillä leivonnainen on sisältä pehmeä kypsänäkin.

Kumoa kypsä torttu ja anna jäähtyä. Sulata kuorrutuksen voi ja suklaa keskenään ja levitä tortulle.

Lisukkeeksi hyvää kahvia, kermavaahtoa tai jäätelöä. Ja Notting Hill (sub 21:00)

Parhaat vuuat on alumiinia. Eväät ei takerru vuokiin, paistotulos on tasainen ja muuta mukavaa. Nämä murut kirpputorilta 50 cnt/kpl. Esimerkkitorttu on paistettu kuvassa alimpana olevassa, 2 l vuoassa.

Vähän kesää

2012-02-12T19:30:00.000+02:00

Keramiikkakurssin apuluokkalainen (=mie) kantoi viimeviikolla kotiin toisen onnistuneen suoritteensa ikinä!

Vati valkosavea, kesäiset kuviot kaulin osittain muotista ja tein osittain itse, koko reunukseen lisäsin vielä reikiä, korostuksia ja nyppyjä. Lasite on nimeltään "Sardinian meri" (ah miten runollista!), ja siis tosiaan vaan yhtä lasitetta, keskustassa enemmän ja reunoissa vähemmän, siitä sävyero. Lasite ei ole sininen (joka on suuri inhokkini), vaan tyylikkään turkoosi, ja luonnossa hianompi ku näissä kuvissa.

Vadin halkaisia n. 35 cm

Minkä kuorrute heittää, sen koriste peittää

2012-02-04T16:09:00.000+02:00

Kalakakku (15 hlö)

1 kokonainen tai vaakaviipaloitu vaalea vuokaleipä

3 munaa

200 g voita

300 g lämminsavulohta

1 prk ranskankermaa

2 prk ruohosipulituorejuustoa

1 prk (400g) levittyvää oltermanni-juustoa

1/2 l kasvislientä

1 nippu tilliä

koristukset

150 g kylmäsavulohta

1/2 palleroa frisee-salaattia

kourallinen viinirypäleitä

lime

persiljaa

Mun kalakakkuihin tulee aina munavoita ja lohitäytettä.

Valmista ensin munavoi, 3 keitettyä munaa ja 150 g voita. Lohitäytteeseen hienonna ruodoton lämminsavulohi sekä tilli. Lisää ranskankerma ja 1 pkt tuorejuustoa. Mausta munavoi tarvittaessa suolalla ja lohitäyte myllypippurilla ja suolalla. Laita kylmään odottamaan.

Leikkaa leipä viipaleiksi ja poista reunoja vähän. Kokoa kakku sivelemällä leipäviipaleet kasvisliemellä, ja laittamalla ekaan väliin munavoita ja tokaan väliin lohitäytettä. Laita täytetty kakku vaikkapa leikkuulaudan painon alle hetkeksi vetäytymään jääkaappiin. Kuorrutusta varten sekoita (sähkövatkaimella) oltermanni, tuorejuusto ja loppu voi.

Kuorruta kakku kuorrutuksella, taikinanuolijalla ja veitsellä avittaen. Huomioi että kuorrutusta tulee myös nurkkiin ja kantteihin, ne kuivahtavat muuten herkästi. Siirrä kuorrutettu kakku kylmään ja valmistele koristeet: Halkaise rypäleet, viipaloi lime, ja pilko lohisiivut pienempiin palasiin.

Koristele kakku rennosti, vaikkapa salaattiriveillä ja lohirivillä. Yrttejä, rypäleitä ja limelohkoja voi pistellä sinne tänne.

Sotilaalliset rullarivistöt jäivät yhekskytluvulle, samoin kuin majoneesilla ördääminen tai kakun reunojen päällystäminen sallaatilla tai juustoraasteella. Kakkua on helpompi ottaa ja se pysyy edustavampana pidempään, kun koristelu on simppeli ja keskittyy kakun päälle. Kannattaa myös huomioida korsteiden koko, lohisiivut kannattaa pilkkoa pienempiin osioihin, jotta ottaessa ei tarvitse kakkulapiolla sahata koristeita pienempiin yksiköihin. Kakun alareunojen tai vadin koristelu jollain tupsuilla on mielestäni myös hölmöä: Siinä ne rypäleet ja lehvät sitten pyörivät ja putoilevat palttinaliinalle kun kakkua otetaan. Oliivit on kivannäköisiä kakun päällä, mutta ne jäävät yleensä syöjiltä lautaselle.

Että näin. Voileipäkakku on hyvää, kun sen tekee hyvistä aineista. 15 hengen kakun ainekset maksavat 20-30 €. Jos valmis kakku paakarissa tai pitopalvelussa maksaa vähemmän kuin 2,5 €/hlö, pitäisi kellojen soida. Sellainen kakku on luultavasti kuiva ja mauton. Lisäksi kakkua on halvennettu täyttämällä se valmiilla italiansalaatilla ja mätitahnalla tai tonnikalalla tai maksamakkaralla. Lisäksi on käytetty ihanien, tuoreiden juttujen sijasta runsain mitoin säilykkeitä. Yööh. (Tai sitten yrittäjä ei ole mikään bisnesnero). Mutta kuitenkin, samalla vaivalla tekee sitten vaikka itse vähän rumemman, mutta maukkaamman kakun, eiks juu.

Pakkasperho

2012-02-03T23:49:00.000+02:00

Välillä sitä onnistuupi väistää yliyrittämisen karikot ja Sisilian saaristot rannikoineen. Sitä Suurta Ideaa ootellessa pyörittelin keramiikkakurssilla parit perhot, ja kappas. Eli perhonen ja kuviointi vapaalla kädellä omasta päästä (sekä valkosavesta), reiät ja nypyt tekee pintaan 3D:tä. Ohut kerros vihreää lasitetta, ja lopputulos on niin kevättä niin kevättä. Takana on neljä pikku magneettia epoksiliimalla, ja jopa pysyy.

(Ulkona on -28 astetta silkkaa kylmää hell holea. Jos joku kysyy niin oon vilttipinon alla ja tuun sieltä kun tulee kevät tai vesisade. Tai molemmat.)

Material girl

2012-01-31T12:00:00.001+02:00

Vinkki useimpiin ihmiselämän pulmiin on kohdevalaistus. Pelkkä kattovalo toimii harvassa tilassa, tuskin missään. Etsiskelin lukulamppusia meidän makkariin, kriteereinä kohtuullinen hinta, kohtuullinen ulkonäkö, säädettävyys ja helppo kiinnitys.

Tilasin Nordluxin Cyclone- valaisimet Valokaupasta. Hyvä ostos, toimiva. Enää ei viimeisen lukijan (minun) tarvitse poistua peittopoterosta kylmään maailmaan sammuttamaan kattovaloa kirjan kansien sulkeutuessa. Tyyli on minusta mukavasti yhteneväinen kattovalaisimen kanssa. Pieni miinus lyhyehköstä virtajohdosta, toinen johto roikkuu nyt rumasti päädyn päällä, joutunen vielä inspiroitumaan johonkin jatkojohtoiluun. Lisäksi valaisinkauppoja suunnitteleville kerrottakoon, että Valokaupan toimitusten luvataan tulevan 3 arkipäivässä, näitä joutui kuitenkin odottamaan kaksi viikkoa.

Olen viimeaikoina koittanut kodinhankintoja tehtäessä pyrkiä monipuolisuuteen. Siihen, että tavarat sopisivat meillä useaan tilaan, moneen tarkoitukseen. Mun mielestä nämäkin valaisimet sopivat meillä muuallekin kuin makkariin, ja toi ruuviton ja naulaton klipsikiinnitys vielä helpottaa siirtelyä. Lisäksi olen välttynyt ostamasta oikeastaan yhtään mitään tilpehööriä, mitään sisustustavaraa tai koriste-esinettä siis. Tyhjät pinnat on nyt jotenkin pop, ja jos pinnoille jotain haluaa, niin mieluiten ripottelen niille kynttilöitä ja vaikkapa jotain viehkeää vanhaa lasitavaraa.

Viikonloppuna jolkotin jopa Stockan kodinosaston läpi tyhjinkäsin, multa ei puuttunut mitään, enkä ollut mitään vailla. Oon material girl, siitä ei pääse mihinkään, mutta ehkä käyn sentään kohden sellaista harkittua kulutusta?

Polkka Jamit vol. 2

2012-01-30T15:47:00.002+02:00

Iäsyys sitten ostetut julisteet ovat vihdoin seinällä! Aikaa ei kulunut kun noin neljä kuukautta. Hyvä minä, hyvä me, go meidän joukkue!

Kehykset on Iksun Nyttjat: halpa, hyvä, kevyt, julisteille siis suorastaan enemmän kuin riittävä. Riksun lasin purnukoita on meillä riittämiin. Miehen mummo on niihin tehnyt vihannessäilykkeitä, nykyemäntä säilöö juotujen brenkkujen korkit ja kynttilät.

Senkki-söpöläinen on ladosta, mistäs muualtakaan. Sen pinta on tyhmässä kunnossa > tuuki. Millä tollainen viiluhuonekalu korjataan vain osittain, niin, että korjattu ja ennallaan oleva olisivat fiksauksen jälkeen samaa paria?

Takkahuone.Nyt.

2012-01-29T15:45:00.002+02:00

Viikonlopun hommasta tuli pidempi homma, niin aina. Lopputulos on kuitenkin kiva. Vaiheita löytyy 'takkahuone' tunnuksella varustetuista teksteistä.

Takkuhuone istuu, takkahuone makaa, eestä ja takaa. Harmaa ja musta virkistävät mukavasti valko-vihreää väriskaalaa. Uutta tuolla on toi matto, (joka on ihku ja villaa!) verhot ja sitten tyynyliinat. Verhot ompasin itte halvennuskankaasta, tyynyliinat H&M Home ja matto Ellos. Tavoilleni uskollisesti noi ostokamppeet oli tietty alelaareista.

Lumikengät ostin käytettynä sikamaisen halvalla, pöytä on apen koulupoikana tekemä ja mun maalaama, Ebbat hankittiin huutokaupasta jo viimekesänä.

Puulaatikko kirppikseltä, vetäisin osmoa pintaan ja kalustepyörät alle, nyt siinä on laudeliinat, jotka löysin meidän ladosta (mä oon kantanut ladosta sisään kaiken, mitä edellinen sukupolvi on sinne kuskannut). Pöytä oli hurjassa kunnossa, hain (senkin) ladosta, liimasin, maalasin ja lakkasin. Kansi oli alunperin viilua, mutta sen päällä oli mm. sahattu ja tehty tulitöitä, ei sitä olisi saanut pelastettua, ja päädyin tummanharmaaseen Empireen. Hyvä lopputulos. Ehkä enemmän 2010-lukua kuin viilu? Liinavaatekaappi on ostosta ja myynnistä, seilannut ympäri kämppää, mutta tohonhan se sopii ja säilöö uskomattoman paljon tavaraa!

Luin takkatulen välkkeessä eilen saunan jälkeen kirjaa.... aika jees, etten sanois. Ja on tosiaan muikeaa, että takkahuoneessa ei ole pyykkiä kuivumassa, ei pakastinta, ei mitään apukeittiö-huoltotila meininkejä. Tila saunan jälkeen relaamiseen, istumiseen, pukemiseen ja riisumiseen. Lisäksi koiran kanssa on käytännöllistä, kun sen ruokakupit ja vällyt on lähellä ulko-ovea, se vähän hillitsee karvan ja ravan kulkeutumista ympäri kämppää. (Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirja oli hyvä, mutta oksettava, varsinkin neula- ja verikammoisesta näkökulmasta silmäiltynä.)

Älä kirjoita sinne enää mitään, ku nyt mennään ulos! (sanoo koira)

Jos jotakin vielä fiksaisi, niin takan rappaukset on paikoin tummentuneet, niitä voisi jollain valkaista, kai parhaiten uudella rappauksella? Toisekseen mieltä jäi kutkuttamaan ajatus ton ison vihreän seinän tapetoinnista, vaikkapa jollain Tapettitalon tapetilla. Hmmm.

Ailila goes fashion

2012-01-19T21:03:00.000+02:00

Oi Horst, oletko jo hankkinut omasi? Kernipökät reippa 30 euroa, halpa hinta takuuvarmasta kesäflaksista. Talkkitötsä vaan illanviettoon mukaan, voi olla hikistä toi matsku.

Kepeät röhönaurut tarjoaa Ellos, sorry samalla kaikille jo tilauksen naputelleille...

Jugurttimoussea ja mansikkasalaattia

2012-01-17T12:35:00.000+02:00

Pakastinta marjoista köykäisemmäksi vaikka näin:

Jugurttimousse

2 dl kuohukermaa

1 dl maustamatonta jugurttia (Bulgarian tms.)

0,5 dl sokeria, 1 tl vaniliasokeria

2 liivatelehteä

Yhdistä vaahdotettuun kermaan jugurtti, sokerit ja kuumaan vesitilkkaan liotetut liivatteet. Sekoita kevyesti ja siirrä hetkeksi vaikka pihalle pakkaseen hyytymään.

Mansikka-melonisalaatti

0,5 l pakastemansikoita

1/4 cantaloupe-meloni

2 dl vettä

1 dl sokeria

2-3 tähtianista

1 tl vaniliasokeria

Kuori ja paloittele meloni pieniksi kuutioiksi. Kuumenna kattilassa vesi, sokeri ja tähtianikset, kunnes sokeri sulaa. Lisää vaniliasokeri. Kaada kuuma sokeriliemi astiaan jäisten mansikoiden päälle. Sekoittele, kunnes mansikat sulavat. Lisää melonikuutiot. Anna marinoitu kylmässä 30 min.

Kokoa annos salaatista, tee päälle pallero moussesta ja koristele siirappiraidalla. Tähtianis on koristeena söpsä, mutta eipä sitä kannata maistaa, on aika kaarnamaista evästä.

Keräyslavalta kattoon

2012-01-15T12:00:00.003+02:00

Makuuhuone kokolailla unstyled, mutta lamppu katossa. Tuli hirveän hyvä. Mun spreijaukset tuppaa yleensä valumaan, mutta nyt olin maltillinen ja tein todella useita ohuita kerroksia, kuten purkin kyljessä neuvotaankin. Ulkopinta on vaalean harmaa ja sisäpinta lämmin valkoinen. Maalasin myös muovisen kattokuvun, se näytti nuhjuiselta valkoista kattoa vasten.

Mies suoritti asennuksen, hän on erittäin ymmärtäväinen, vaikka ei ihan aina ymmärrä. Käytimme alkuperäistä sokeripalaa ja lampunkantaa, ne olivat molemmat posliinia, joten ikää romulöydöllä lienee useampia vuosikymmeniä.

Ja meilläkin on pallerovalot, niinkuin kaikissa muissakin blogeissa, mutta mulla oli noi jo ennen suurta hypeä. Ja vaikka ei olis ollutkaan, niin ne on silti kivat.

Kattovalaisimen alkuperäinen lookki löytyy täältä.

Tekstiilihurmos

2012-01-14T17:26:00.001+02:00

Ihmiselämän omenaisimpia hetkiä ovat retket tehtaanmyymälöihin. Kyseessä voivat olla namuset, astiat, tekstiilit, mikä vaan. Yleensä nämä myymälät sijaitsevat paikoissa, joissa ei muuten käydä, eli kyseessä on aina erikseen tehtävä reisu. Ja sehän on mukavaa se. Lauantaina pakkaudutaan autoon naisissa, kuunnellaan autoradiosta iskelmää ja puhutaan tutuista ja miespuolisista sukulaisista, jotka nyt vaan on semmoisia.

Tehtaanmyymälässä kierrellään ja kaarrellaan, osoitellaan tavaroita sormilla ja ollaan kohteliaan myötämielisiä toisen himotuksia kohtaan:
"Mmm- kyl toi sopis teille- siihen olkkariin"

Ostoksia tehdään runsaasti, ja hienointa on se, kun tapahtuu heräteostos, tai revitellään jollakin täysin normaalikulutuksen vastaisella värillä tai tuotteella. Ostosten jälkeen juodaan virvokkeita, kehutaan omia ja toisten hankintoja ja suunnataan kokat kotia kohden.

Eli, kuten arvata saattaa, tänään käytiin myymälöimässä. Finlaysonin Coronnaa kassina ja patalappuina, Taimia keittiön pöytäliinaksi, vihreää Coronnaa kolmen poikkiliinan (huom. poikki, ei kaita, opin tänään) verran, harmaa-musta-valkoista verhokangasta ja uusia pyyhkeitä kylpyyn ja käteen. Olisi ollut myös lakanoita jos minkälaisia, mutta ei yhtään mustavalkoista eikä harmaata, muumia ja pastellia vaan (mustavalkoiset Coronna-lakanat ois aika hianot).

Oiva tapa viettää lauantaiaamua!

Tänäänkin kotona

2012-01-11T17:45:00.001+02:00

Pukki toi K niin kuin koti- kirjan lahjaksi, Arabian KoKot ovat reinkarnoitunutta veronpalautusrahnua sekä kirpparituottoa. Diggaan kovasti noista astioista, ruoka näyttää hyvältä valkoista vasten ja kattaukseen sopii kaikki värikkäät tingelit ja tangelit sekä koristukset.

Kirja on hyvä. Tyylikäs, mielenkiintoinen ja värikäs. Lisäksi esitellyissä kodeissa on aitoa kerroksellisuutta, uutta ja vanhaa tavaraa. Miinusta siitä, että ainakin kahdeksan kymmenestä(!)esitellystä kodista sijaitsee Helsingissä, ärsyttävää pk-seutukeskeisyyttä (näin juntin näkökulmasta.) Ainakin blogistanian perusteella kivoja koteja on halki Suomen!

Lisäksi osa kuvista on vähän pöhelöitä, on kuvattu lautasella olevia pullan murusia tai pöydällä pyöriviä appelsiineja, fiilistelyä joo, mutta ei ehkä sitä sisustuksen esittelyä parhaimmillaan. Huojentavaa tosin huomata, että muruset ovat jo kirjoissakin esiteltyä ja täten yleisesti hyväksyttävää sisustusmateriaalia. Mut kiva kirja, silmät kovana aleen jos ei pukki tuonut.

Hyvässä kapputsiinossa on paljon kahvia (tuplaespresso) ja kohtalaisesti maitoa sekä yksi pala sokeria. Liian maitoinen ei ole hyvää.

Se lamppu on jo katossakin! Ja se on hieno. Sysipimeästä pikku makkarista vaan ei nyt viitsi millään ottaa kuvia, ehkä sitten viikonloppuna, kun pääsee päiväsnäöllä kuvaamaan?

Valoa kattoon

2012-01-06T16:12:00.000+02:00

Kesällä dyykkasin metallinkeräyksestä kukkean kattovalaisimen. Olin innoissani, saavutan tollaisissa paikoissa aina tietynlaisen hurmoshenkisyyden: Mitähän täällä on! (Ja siis oikeasti niihin pinoihin ei sitte saa kiipeillä, on vaarallista ja kiellettyä ja jne.)

Kaveri oli kurjassa kunnossa, laastihippua ja pölyä ylt'ympäriinsä. Katkasin johdon ja pyyhin lampun kannan ja ton kuupan erikseen. Kuuppa on muovia, ja se oli aivan siisti ton harmaan mähnän alla, eli käyttökelpoinen ihan sinällään sitten vastaisuudessa.

Universal Stone on hirmu hyvä putsis just vaikka tällaiseen. Ja moneen muuhun, keittiöönkin. Pikku pesaisulla laastikököt lähti pois ja olemus siistiytyi. Toi muoto muistuttaa jotenkin hunajasta ja kennoista?

Värit on kivoja juu, mutta keltainen tökkii. Se vaatisi ympärilleen lisää keltaista, oranssia, vihreää ja muuta räiskyvää, mitä meillä ei ole, vaikka väriä onkin. Joten spraypurkki kouraan vaan....
Jatkoa seuraa kun maalit kuivuu ja saan jonkun innostumaan liitostöistä.

Lamppu on ollut kesästä saakka vaatekaapissa varastossa. Koko ajan on ollut kirkkaana mielessä, mitä mä sille teen. Nyt, kuusi kuukautta metallinkeräyksen jälkeen sain lampun putsattua ja maalattua. Aikaa meni n. 30 minuuttia+maalien valinta säläkaupasta. Pieni, kiva homma, ja tällaista tykkään tehdä. Ei vaan jotenkin saa aikaiseksi.... Käykö muille näin?

Klubileipä

2012-01-05T21:40:00.000+02:00

Klubileipä on herrrrrkkua. Kannattaa kokeilla johonkin muuhun kuin pullapaahtikseen, näihin monumentaalisiin torneihin käytettiin pikkuleipomon maalaiskiekuraa. Väliin kuuluu ehdottomasti sinappimajoneesia (Dijon+majoneesi), pikku silaus voita, cheddaria ja sikalihaa. Satsin kuuluu olla haalea, eli leivät paahdetaan samoin kuin leikkele. Melooni raikastaa setin. Mm-mm-mm.

Kaapin kakot

2012-01-02T20:57:00.000+02:00

Sähkökatkon jälkeen asensin jääkaapit takaisin ja sähköverkkoon ja ketjureaktion omaisesti päädyin pölkän perässä vitriinin päälle jne. Ja sitten jo siirtelinkin kippoi. Kaapin päälle päätyi valikoima molempien mummojen aarteita, emalipönttö kirpparilta ja meidän pannuhuoneesta löytynyt kuppi. Mä en ole ihan varma, että onko noi nyt kivat vai liian mökkiromantiikka-maissondupostealafransee vai ei, mutta saahan ne sitte alaskin taas.

Pilkkumi ja kahvikannu on mun isovanhempien häälahjoja. Pilkkumi on ollut silloin jo vanha. Molemmat on Arabiaa. Pillkumista tarjoilen joskus kiisseliä tai muuta jälkiruokaa, kuumaa mä en uskalla siihen laittaa. Kannun puna-musta-kulta raita on kauheen kiva (ja ajaton!), näitä on ollut koko kahvikattaus, kuulemma, mutta kaikki muut osat ovat menneet särki tai hävinneet ajan saatossa.

Viimeistä viedään

2011-12-31T12:46:00.001+02:00

Sähköt palasivat tänään neljältä aamulla, yhteensä olimme ilman virtaa muutamaa tuntia vaille 5 vuorokautta. Kahtena viimeisenä päivänä mieliin palautuivat sähköttömät toimintatavat, kaasuhella raahattiin sisälle ja pesuvettä saatiin lämmiteltyä saunan vanhassa padassa jne.

Selvisimme siis varsin kohtalaisesti. Kun holtiton v*tutus väistyi, olotila oli siedettävä. Hienosti pärjäsi myös ilman nettiä tai telkkaa kotona. Ilman laina-agregaattia tai puulla lämmitettäviä tulipesiä homma olisi ollut aivan toinen, todennäköisesti olisimme joutuneet lähtemään jonnekin muualle asumaan katkon ajaksi. Olenkin sitä mieltä (ollut jo jonkin aikaa) että kaikkiin uusiin, rakennettaviin ok-taloihin, pitäisi pakollisena kuulua jokin tulipesä. Mieluiten puuliesi, koska kriisitilanteessa sillä voi sekä lämmittää huoneistoa ja vettä sekä tehdä ruokaa. Nykyisin niin suosittu maalämpökin kaiketi tarvitsee sähköä toimiakseen?

Iloista uutta vuotta, ja varovasti sitte niitte poksujen kanssa!

Loma-auvoa

2011-12-27T12:06:00.001+02:00

Joulu oli sujuva ja kertakaikkisen mukava eiliseen saakka. Aamukasilta meni sähköt, ja kuvista voi päätellä, että sähköttömässä survival camp-hengessä mennään monta päivää. Erään nimeltämainitsemattoman mutta suomeksi vesiputousta tarkoittavan sähköyhtiön asiakaspalvelua on olematonta ja ala-arvoista. Kun päästiin läpi tekemään vikailmoitusta (luulin, että siitä olisi hyötyä sähköyhtiöllekin, että joku kertoo missä se lanka on poikki), niin meille kerrottiin melko suoraan, että on oma valinta asua haja-asutusalueella. Hei kiitti!

Mun päälle ei kaatunut puuta, eikä meidän talosta lähtenyt kattoa eikä mitään muutakaan ihan kamalaa ole tapahtunut. Henkilökohtaisesti vituttaa kun pientä oravaa, ekaa kertaa enemmän kuin kaksi päivää vapaata sitten kesäkuun, enkä voikaan tehdä mitään niistä rästihommista tai puuhista mitä suunnittelin, mutta loma kyllä kuluu siitä huolimatta.

Kynttilänvalolla tunnelmointi kuulostaa paskalta vitsiltä.

Lomalla mä sitten....

2011-12-22T14:56:00.000+02:00

ulkoilen joka päivä
ompelen ompelemattomia kankaita ja deletoin korjattavien/lyhennettävien/paikattavien pinon
siivoan ne nurkat, joissa on vain himmennetty valoja koko syksy
rapsutan koiraa, kissaa ja ukkoa
pelaan lautapelejä ja sosialiseeraan, olen hyvä ystävä ja emäntä
teen (teetätän) jotain tälle kuontalolle
perehdyn uuteen, kivaan kameraan ja kuvankäsittelyohjelmaan
BONUS:(jos aikaa ja tarmoa oikeasti on) maalaan makuuhuoneen

Mielestäni kohtuullisia ja saavutettavissa olevia kohteita. Ja siihen lomaan on aikaa tällä hetkellä noin 1 tunti ja 3 minuuttia. Kuunnelkaa lomamusaa, tuotto menee Afrikan poloisille.

Viskitryffeli - se aikuisten karkki

2011-12-20T21:43:00.000+02:00

Kyllä jouluun niinku sopii toi karkki. Ja vähän sopii viskikin. Tässä ohje, jolla voi hurmata itsensä ja ystävänsä, jos raaskii panna jakoon. Namut siis. Eh.

n. 40 namua

250 g kookosrasvaa

3 valkuaista

2 dl tomusokeria

1 dl kaakaojauhetta (jotain kunnollista, vaikka VanHouten, Oboy jää nyt kaappiin)

2 tl viskiä

Sulata kookosrasva, jäähdytä. Vaahdota valkuaiset ja tomppa tiukaksi vaahdoksi, siivilöi sekaan kaakaojauhe. Sekoita vähän. Lisää sula ja hieman jäähtynyt kookosrasva ynnä alkoholi, sekoita nopeasti tasaiseksi. Lappaa seos pursotinpussiin ja anna jähmettyä hetki huoneenlämmössä.

Tällä välin voi asetella pellille pikkuvuokia, vaikka. Massasta voi pursottaa haluamansa kokoisia ja näköisiä tryffelleitä, tai sitten käytää seoksen leivonnaisen koristeluun tai kakun täytteeksi, u name it. Namujen koristeeksi sopii vaikka yksi hopeakuula, jos viittii sählätä niiden asettelun kanssa. Säilytä jääkaapissa.

paperivuoat Ikeasta

Olen tehnyt näitä monena jouluna annettavaksi, ja tarinan mukaan nää aiheuttaa joissain piireissä jo kevyttä positiivista hysteriää (tuokohan ne meille niitä ?????). Ja mieluummin mä näitä vien ja syön itekin kun pandan juhlapäytää tai fazerin parhaita (mitähän ne on ne pahimmat...). Tarveaineet maksaa saman kuin em. 'herkut', mutta erittäin vaivanväärtiä on tämä askartelua. Lasten versiosta alkoholin voi jättää pois, mutta kyllä se tekee hyvän säväyksen. Konu, jallu tai joku liköörikin käy.

Ja viimeiseksi vinkki-mainos: mä pursotan kaiken kertakäyttöisillä Brunon pursotinpusseilla. Ne on vaan parhaita. Kestopursotinpussin peseminen on ehkä viheliäisintä hommaa ikinä, ja esimerkiksi tällainen kookosrasva-suklaatalma ei ikinä pesytyisi kangaspussista kunnolla pois. Että kaikki pursottelijat joukolla hakemaan oma brunorulla kaupasta kotiin vaan hep nyt.

(Kerran yksi muoviastiakonsulentti yritti myydä mulle yhden Tu-alkuisen firman pursotinpussia, kun se on niiiiin kätevä. Pikalaskutoimenpiteet sen kertoi: kestopussin hinnalla saa 30 pakkausta Brunoja, eli 300 kertakäyttöistä pussia. Riittää keskivertotaikinoitsijalle ihmisiäksi, ehkä jää vielä lapsillekin. Ja tiskiaikaa säästyy keskimääräisesti 10 minuuttia per pussi eli 3000 minuuttia = 50 tuntia = vähän reilu 2 vuorokautta = 1 rattoisa viikonloppu. Nauroin tietty tyypille hörönaurua.)

Tämä ei ole maksettu mainos, ihan silkkaa ylistystä vain. Otan kyllä tosin rahaakin mielelläni jos joku haluaa antaa.

Kyllä näpsä on aina näpsä

2011-12-16T23:18:00.000+02:00

kuva lainassa iittalan nettisivuilta, kamerasta on akku loppu just nyt

Ostin kaksi ylettömän korskean hienoa mustavalko-Taika-mukia, mutta helpolla tähän ei tultu.

K-supermarketeissa oli / on keräilykampanja, "tee ostoksia kolmella tonnilla, saat ostaa yhden kulhon alehintaan". Mä en asioi kyseisessä kaupassa, lähinnä siksi, että niitä ei osu luontevasti kotimatkan varrelle. Taikaa kuitenkin teki mieli, ja minähän en normaalihintaisena hanki juuri mitään...

MeNaiset- lehden takakannessa oli kuponki, jolla sai yhden kupin keräilyhintaan ilman tarroja, joten nyrhin sen ilolla irti. Koska yksi muki on tyhmä ostos, mietin että mistä saisin toisen lehden, josta voisin kupongin irrottaa. Harkitsin lehden kääntämistä kirjastosta, terkkarin aulasta tai kampaajaalta. Hetken mietin myös, että olisi ihan kannattavaa ostaa yksi irtonumerolehti, sillä lehden ja tarjousmukin yhteishinta olisi silti halvempi kuin normaalihintainen muki. Pähkäilypäivän iltana vein paperia paperinkeräykseen, ja tadaa, löysin keräyspömpelin viereen tipahtaneena em. lehden, josta hiukan kiljahdellen irrotin kupongin parempaan talteen. Jalona ihmisenä hoidin kanssaeläjän kierrätyksen loppuun ja tipautin loppuaviisin paperinkeräyspömpeliin. Ja seuraavana päivänä mukin hakuun.

Että näin. Budjettiperoilla tavaramaanikoilla on ainakin hauskempaa. Arki on täynnä ongelmia, jotka on tarkoitettu selvitettäviksi ja ratkaistaviksi mitä luovimmilla tavoilla. Ja kuka tarvitsee lottovoittoa, kun voi löytää viikon vanhan aikakauslehden, jossa on käyttämättömiä alennuskuponkeja?

Kakkusia

2011-12-11T11:48:00.001+02:00

Synttärisankarille 4 kakkua. Tässä moussehässäkkäkakkujen universumissa on joskus paikallaan palata perusasioiden äärelle: sokerikakkupohja, välissä lakkoja ja kermavaahtoa, päällä kinuskia ja lisää kermavaahtoa. (Hyviä ne on kyllä moussehässäkätkin, vankka MuTu sanoo, että ainakin miehet tykkää tästä perinteisestä mallista enemmän?) Joulutunnelmaa ja vähän rennompaa ulkonäköä (sekä vähän huonosti mennyttä reunaspritsiä paikaten) tavoitellen ripottelin reunoille raastettua piparkakkua. Vihervä on sitruunamelissaa. Joka kerta kun mä teen kakkua, niin hämmästelen aina sitä kerman määrää, minkä saan noihin holvattua, täyte ja sisus yhteensä n. 6 dl, mutta hyväähän se on.

Lautanen on Riksun lasin Julia. Olen ostanut noita kirpputorilta, koska ne on eri hyviä kakun alla: tukeva, tarpeeksi iso, tasapohjainen ja loivareunainen. Materiaali ja muoto/paksuus ovat tyypillistä kasarilasia, joka ei mene rikki ei niin sitten millään.

I have noticed some international movements on statics as well. Would you like to have few words on English too?

Construction engineer

2011-12-06T17:52:00.000+02:00

Piparkakkutalo syntyy kun yhdistetään vapaapäivä, valmispiparitaikinaa joululta 2010, kaikki talouden rösselit ja lötkö sokerikuorrutus. Tulos muuten symppis, mutta spritsi oli liian löröä ja täten maisema on aika nuoskaluminen kirpean pakkassään sijasta. Perustukset on vanhaa Karhulan lasia.

Pretty in pink

2011-12-05T22:19:00.000+02:00

Singer on käynyt huollossa. Korkeahkolle iälle tyypilliset löysyydet ja toisaalta kireydet ovat poissa toistaiseksi ja taas kelpaa tikata.

Ompelupöytäkin on harvinaisen siisti. Joku on tuonut hyasintinkin messiin.

Siispä ompelusta kehiin, pöytäliina, jos presiisejä ollaan. Kattaustekstiilipersoonani on vielä kehittymätön. Toisaalta tykkään, toisaalta en. Värilläkin on väliä. Olisin tahtonut ruokapöytään ensisijaisesti jotain tällaista, mutta hinta muodostuisi aikas karvaaksi kaksimetriseen pöytään. Siispä oirokankaaseen vei tie. Mätälaarista löytyi Designers Quiltin pinkki-punaista kangasta, joka on aika ihana, ja tarjouksessakin vielä.

Silittäminen- gay busines, kyllä se siitä ajansaatossa siliää.

Mukavasti tilkkutäkkimäinen pinta, mä nään tässä himpun Marimekkoakin. Vähän kultaa, kuten jouluun kuuluu ja särmät tasaraidat. Materiaali on jotain sekoitetta, puuvilla + keinokuitu, eli hylkinee jonkun verran ryönääkin. Ja, sisustustekstiilien ompasu on muksaakin: yleensä kankaat on kivoja käsitellä, saumat suoria ja kokonaisuudet nopeasti valmistuvia.

Näistä kuvista ja tunnelmista lähtee olkkarin joulueleganssi. Me likey.

Eläkkeelle vol. 2

2011-11-29T18:40:00.000+02:00

Oldie 'n' goodie

Olen saanut myös kuivaustelineen 2nd hand-lahjana muuttaessani omilleni. Ja siitä on jo aikaa. Härveli on tehty Innon Markon oppien mukaan: Jos et voi piilottaa, korosta, (vaikka liukuneonvärjäyksellä). Tässä siis kuivataan meillä märkään aikaan kaikki semmoinen, mitä ei voi rummuttaa, kauluspaitoja ja hippavaatteita enimmäkseen.

Tänään kävin halpalassa, ostin kaksi mustaa koukkukepukkaa ja yhden ikityylikkään picnic-verhotangon. Amppelikoukut kattoon, koukkukepukat koukkuihin ja verhotanko roikkumaan. 20 minuutin homma, ja suurin osa siitäkin meni mittailuun. Kokonaiskustannus n. 15 €. Verhotanko on jatkettava malli, joten sitä riitti tähän kaksinkerroin. Yksinkertainen saattaa joustaa, mutta luulen, että tämä pysyy ryhdikkäänä.

Uusi kuivaushäkkyrä. Taustalla kodinhoitocorner unplugged.

Tulevaisuudessa harkitsen ton tangon suhauttamista vaikka mattamustalla spraylla, ja sit vaikka pesulahenkareita tohon roikkuun, mutta se on hienosäätöä. Parannus on mun mielestä huomattava jo nyt. Kuivaussysteemi ei vie tilaa, on kohtalaisen ok:n näköinen ja erittäin toiminnallinen. Neonhäkkyrän täytynee kysyä pyrexiltä ja kermansavilta, oisko niistä sille vaikka bingokaveria eläkepäivien ratoksi.

Etujoulu

2011-11-28T20:40:00.000+02:00

Ai että ihan kynntilöitä on kuvattu! Niitä ei juuri näissä blogihommissa esitelläkään! No juu juu. Mulla nyt vaan on uusi kamera.

Eläkeläiset

2011-11-27T15:10:00.000+02:00

Ekaan omaan kotiin perityt Kermansavet ja ikiklassikko Pyrex

Miellän itseni esteetikoksi. Valikoin ympärilleni kivan näköistä taukkaa ja olen aika kriittinen. Silti mulla on varsinkin ruuanlaitto- ja tarjoiluastioissa aika noloa settiä jokapäiväisessä käytössä. Kuten noi Kermansavet ja vielä hirveämmät lasiset Pyrex-kulhot. On kestävää ja pestävää ja ruskeaa ja kammottavaa. Mä en ole ikinä noita tajunnut, kaikki ruokakin näyttää valmiiksi apaattiselta tummanruskeasta kulhosta tarjoiltuna. Sopivat ehkä sellaiseen patakakkoshenkiseen joululaatikkoserviisiin, muuten on aika ajanut ohi muotoilusta kovaa. Mulla on ollut nämä(kin) astiat jo varmaan 10 vuotta, ja silloinkin oon saanut ne käytettynä. Nyt ne siirtyy eläkkeelle, ja tuuraajat on jo hankittuna.

Ostin sisustuskaupasta uusia uuninkestäviä kulhoja, kaksi isompaa (2 l) ja yhden pienemmän (1 l). Yksi iso on nyt jo virantoimituksessa uunissa. Lasite vaikutti hyvältä, hinta myös: koko satsi yhteensä n. 35 €. Päädyin näihin, koska ulkonäkö miellytti, ja mistään ei löytynyt käytettynä riittävää määrää hyväkuntoisia vanhoja astioita.

Tosin eilen, ulkomaailmassa käydessäni (risma ja sittari) opin, että Tulikivi Oy luopuu astiatuotannosta, ja täten myös Kermansavien tuotanto loppuu kokonaisuudessaan tämän vuoden loppuun. Oon aina tykännyt, että ne astiat on hirmu laadukkaita ja kestäviä ja lasitteet on myös tummumattomia ja naarmuuntumattomia, mutta eipä niiden kipposten ulkonäkö koskaan ole yltänyt sille ihan korkeimmalle tasolle. Värit ja muotoilut on jotenkin laahanneet aikaa perässä jos vertaa vaikka Arabiaan tai Pentikkiin. Siis tämä mun mielipide.

Saavuttaakohan noi uunikupit sitten aikanaan tuotannon päättymisen myötä samanlaista camp-suosiota kun kertakaikkisen hirveä Ruska-sarja?

Huom. Kirjoitus sisältää mihinkään perustumattomia ja jyrkkiä makuasiamielipiteitä.

Kuuluisa Jallukastike - Famous Ädelbränvinsås

2011-11-25T21:09:00.000+02:00

Tylsähköt ja viikosta vähän väsähtäneet ihmiset ördää perjantaisin ruualla, niin minäkin.
Pöytään katettiin tänä iltana kokonaisena paistettua riistafileetä, uunissa kypsennettyjä perunoita+punajuuria sekä kuuluisaa Jallukastiketta. Kastike menee näin:

Pippurikastike

2 dl kuohukermaa
2 tl rouhittuja pippureita (musta-viher- tai rose, ei missään nimessä maustepippuria!)
1 rkl tummaa balsamicoa
1/2 lihaliemikuutio
2 rkl Dijon-sinappia
3 rkl Jaloviinaa
suurustamiseen vehniksiä tai maizenaa

Kuumenna tsoosikasari, ja lisää siihen pippurirouhe. Paahda pippureita tovi, ja lisää sitten balsamico. (Tässä vaiheessa ota pannulta kunnon hatsit, jos nenässä on nuhaa. Aukeaa varmasti...) Magnustin refleksein siirrä pannu pois kuumalta levyltä ennen kuin kärähtää, lisää vähän vettä ja kerma. Siirrä takaisin levylle, lisää sinappi ja lihaliemi. Kiehauta ja maista. Lisää Jallu/konu. Suurusta mieleisellä suurusteella, kastiketta tulee tästä melko maltillinen määrä, joten suurustettakin riittää aika pieni satsi. Tosi epeli voi vielä häikäistä yleisönsä liekittämällä kastikkeen, mutta kavereita tällä saa ilmankin.

Jallupippurikerma-kastike hipoo täydellisyyttä maun puolesta, varsinkin punaisen lihan kanssa. On myös kohtalaisen helppo valmistaa.

Vino ja linu

2011-11-20T19:46:00.001+02:00

Keramiikkakurssin apuluokkalainen sai ekan työnsä viime viikolla kotiin:

ISO 3-sydän kynttilä Ikeasta, pöytäliina random-mummon perikunnan Fidaan toimittama, minun sieltä itselleni lunastama ja harmaalla pesukonevärillä värjäämä.

Hiano kuva, joo-o, mutta tässä näkyy lasitteen väri todenmukaisesti.

Kulho on vinossa, taipunut ja reunoiltaan epätasapaksu. Mut kuitenkin jotenkin kiva... Lasitus onnistui tosin hienosti, tasainen ja ok väri.

Ahtisaaripäivä

2011-11-16T15:51:00.000+02:00

Tänään on kuulemma kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä. Ja kansallinen Ahtisaaripäivä. Ja mikäs siinä, kyllähän kalenterissa päiviä piisaa. Päivän kunniaksi piisit soimaan tästä.
(Jukka Takalo= awwwwwww <3 )

Seinäruusu

2011-11-13T21:25:00.000+02:00

Kävin kierrätyskeskuksessa ilmaislaarilla. Löytyi tietokirja. Kierrätyskeskuksen ovella on muuten lappu, jossa kerrotaan, että tietosanakirjoja ei oteta enää edes vastaan, näitä taitaa olla suomenniemi jo väärällään.

Jalokivifaktaa

Siis ei tietosanakirja, vaan tietokirja

Kotona on myös tapettia sun muuta. Lisäksi budjettipena hyödynsi henkkiksen lakanoiden tukipahvin.

Kiurujen yötä ja valkoista, hopeanhohtoista taputtia.

Tavaranhimoista mieltäni vaivaa Arabian Kukkia-kokoelma, eritoten Krysanteemi. Siihen piti kehittää lääkettä. Eli lehtiä kehiin.

Tieto on painavaa. Rullalla ollut lehtikin siliää tiedon rutistuksessa.

Liimasin ja leikkasin ja sommittelin ja taittelin. Muksaa sunnuntaipuuhaa, sujuu telkkaa katellessa.

Krysanteemiin verrattuna mun seinäruusussa on kivaa kolmiulotteisuutta

Ja kun alkaa kyllästyttämään, voi oivallisen virin napata mukaan keittiön ovesta matkalla kohti saunaa.

Ilman sotkua ei synny mitään.

Koti- ja rok-minä

2011-11-12T17:27:00.000+02:00

Tänään oli ekaa kertaa toooosi pitkästä aikaa todellinen ja kunnollinen vapaapäivä. Käytin sen siivoamiseen. Huraa. Koko kämppä sai kunnolla imuria ja luuttua ja myös pyykit on pesty ja viikattu kaappiin. Silittäkää siis päätäni ja kehukaa! Yksi motiivi siivoukseen oli se, että tilasin h&m homesta taukkaa, ja määrä oli niin, että saan levittää ne vasta sitten, kun on siistiä. Toinen määre tai aikaetappi oli siinä, että komisario Lewistä saa katsoa vasta sitten, kun on siistiä. (Siis nämä kaikki säännöt on mun laatimia, niillä ruoskin itse itseäni.)

Valkoiset pellavalakanat ja muut vällyt

Käärmekuosi

Lakanoiden lisäksi tilasin lattiapyyheen, joka käy vessaan matoksi. Kissalla on viehkeä tapa tulla mun kanssa vessaan. Sillä aikaa kun mä teen mitä vessassa tehdään, kissa kehrää jaloissa tai nuolee toimituksen hengenmukaisesti omia genitaalejaan. Kyl eläimet on ihania. Eli, mm. kissankarvojen takia, on kätevää kun matto on helposti pestävä, a.k.a. koneeseen tungettava. Villi sahalaitakuosi sopii taas minusta talon 70-luvun henkeen.

Viimeisessä kuvassa iltasimulaatio. Voi nostaa jalat tyynylle sitten, kun on ensin kuunnellut Jouni Hynystä orkestereineen. Näin kohtaavat koti- ja rokminät sujuvasti.

Kiiltävää pimeään

2011-11-09T20:20:00.000+02:00

Koska on synkkää ja pimeää (ulkona), on ihan ok vähän ostostella.

Iittalan pinksu Vitriini huuto.netistä (1/2 hintaan ohv:stä!!!), timanttikorvikset kirpuilta ja muut jalokivet Tilpehööristä, made in Finland by Villapallo. Mä kyllä diggaan kovasti, aika jees satsi synkkyydentorjuntaa. Kaula- ja rannekoru varsinkin on kivat. Ja kaikki mukavasti kotikoneelta ostostellen, ei tarvii poistua sumuun ja kylmyyteen.

Ja joo, pokkarikuvat ja pokkarikuvanlaatu ovat täällä taas....

Sänkyhommia - ovi-sängynpääty in action

2011-11-05T11:54:00.001+02:00

Supernopea rewind: fiksasin kesällä vanhasta ovesta sängynpäädyn, josta tuli varsin kelvollinen. Miehen suosiollisella akkuporakoneavustuksella kiinnitimme päädyn paikalleen. Viime viikonloppuna, kun kuvaaja oli paikalla, otin vihdoista viimein kuvia makkarista ja päädystä in action.

Pääty on seinässä kiinni siten, että seinään ruuvattiin pätkä patikkaa (=tukevaa lautaa), ja pääty nostettiin 'hyllylle', patikan päälle. Lisäksi ruuvasimme kaksi ruuvia ovesta läpi suoraan seinään. (Aika epäortodoksista, mutta toisaalta otin oven pois polttokuormasta, onko muutama ruuvi nyt sitten kovin paha....) Ja sitten vain pukattiin sänky paikalleen. Jos puuhailee jotakin tämän tapaista vanhoista matskuista, niin kannattaa katsoa, että se reuna, jota katsellaan, on suorassa. Tämäkin ovi oli aika vino, eli alareuna on nyt vinossa, jotta näkyvä osa on suorassa.

Meidän makuuhuone on pieni, ja 180 cm leveä sänky on sinne vähän liian suuri. Toisaalta makkari on mukava rauhallinen pesä. Seinät ovat väriltään vaalean keltaiset, ja yhdessä seinässä, joka ei näy kuvissa, on tumman ruskeaa tapettia. Seinän maalia ei ole mietitty ihan loppuun saakka, ja luulen, että jossain vaiheessa, vaikkapa joululomalla, sipaisen seinät vaalean violeteiksi, sopisi hienosti ruskean sävyjen kanssa!

Tyynyt on omaa tuotantoa, vanhoista verhoista ja pellavalakanoista tehtyjä hörhöjä, miljoonaan kertaan pesty pellava ja puuvilla on kivan tuntuista selän alla vaikka lukutyynynä. Pitsipeitto on vanha, mutta tehdastekoinen.

Rauhallista pyhäinmiestenpäivää kaikille, ketkä täällä poikkeavat. Tässä päivässä on ollut minusta aina, jo lapsesta saakka, sellainen hidas ja aika rauhallinen klangi, vähän niinkuin pitkäperjantaissakin? Ja vierailijat, jättäkääpä mulle terveisiä myös!

Viikunoita viikonloppuna

2011-10-31T20:35:00.000+02:00

Syökää viikunoita. Viikunat ovat nyt just sesongin hedelmiä, maukkaita ja kuvauksellisia! Lisäksi, kuulemma, niillä saattaa olla lemmekkäitä vaikutuksia. Viime viikonloppuna syötiin viikunoita hillona ja sinällään, kylkeen sopii valkohomejuusto.

Ja joo, kuvat ei ole mun ottamia. Kiitos Hellu ja Hellun kamera!

Siinä samalla kun kattoo telkkaria

2011-10-30T21:05:00.001+02:00

Voi vaikka kutoa. Neiti Marplen tahtiin on tänä syksynä valmistunut kaulaliina talveksi. Tosiasiassa ostin langat jo keväällä, ja tämä työ on ollut muutenkin vähän plääh... Lisäksi huomasin, että ilmeisesti kissa oli kynsinyt kutimeen reikiä, eli korjasin huivia jo ennen neitsytajelua.

Musta villakangastakki jalostuu värikkäillä assessuureilla.

Lanka on jotain reumalankaa, ostin sitä koska halusin 'pörröttömän' ja suht sileän laadun ja tuollaisen kalpean vaaleanpunaisen värin, ja tämä ko. lanka oli ainoa missä nämä vaateet kohtasivat. Hapsut tein, koska lankaa jäi, enkä tarvitse enää yhtään jämäkerää kaappiin pyörimään. Mallikerta on valepatenttia, tunturineuletta, kolme oikein ja yksi nurin: molemmin puolin kivannäköinen ja mukavan joustava, mutta ei niin kokoonvetävä kuin joustin.

Musta piste-tunniste siitä, että kaupoissa on ollut tämäntapaisia, ok-näköisiä, kaulahuiveja tarjolla tänäkin syksynä. Hintahaarukka kahdeksasta eurosta ylöspäin. Tähän simppeliin malliin aikaa menee nopealtakin tökkijältä muutaman elokuvan verran, ja langat maksoivat yli 20 €. Pöh vaan.

Tahdon!

2011-10-25T13:45:00.000+03:00

Kuva Arabian lehdistötiedotteesta

Meillä on välillä pientä epäjärjestystä asunnossa. Onneksi sitä tuntuu sattuvan paremmissakin piireissä: Arabian tehtaasta on löytynyt kokonainen huone, kas siinä sitä vasta onkin hukkatilaa!

No, huoneesta löytyi vanhoja muotteja, joista on nyt tehty uustuotantoon purnukoita, kulho, maljakko ja kannu. Ja no hei onko noi hienoja? ON ON ON ON! Onko noi vähän toista kuin nykytuotannon Sosulimuumit? ON ON ON ON! Pitääkö mun saada toi turkoosi purkki ja kannu vaikka joululahjaks tai ihan miksi vaan tahansa lahjaksi? PITÄÄ PITÄÄ PITÄÄ! Mulla on tosin vakava pakkomielle purkkeihin ja rasioihin ja muihin säilyttimiin, mutta tollaisella sinisellä kupposella sitä voisi vähän lääkitäkin.

Että näin. Nyt alkaa pulssi tasaantua. Vanhassa ON vara parempi. Piiskaniskut tosin tiedotuksesta tai sen puutteesta, toistaiseksi tietoa näistä ihanuuksista ei ole missään muualla kuin siinä lehdistötiedotteessa, (ja kaikkihan me käymme säännöllisesti lukemassa erilaisten yritysten lehdistötiedotteet, tottahan toki) tai en ainakaan löytänyt kevyellä etsinnällä. Iittala&Arabia verkkokauppa ei tiedä näistä mitään, eikä myöskään Arabian muu sivusto em. tiedotetta lukuunottamatta.

Viikonlopun Arts & Crafts

2011-10-24T22:53:00.000+03:00

Mies ja kummityttö valmistivat yhteistuumin laitteen, jolla voi houkutella ujoa kissanronttia pois sängyn alta piileskelemästä.

Raaka-aineet: kopiopaperi, 1 kpl A4, ompelulanka, 1 m, vaalean vihreä.

Huraa!

2011-10-19T12:16:00.001+03:00

Reilun kuukauden ikäinen blogini kääntyy kohta mahalleen ja alkaa konttaamaan! Minulla on kolme lukijaksi uskaltautunutta, päivittäin lähes kaksikymmentä kävijää ja olen listattuna Susannan seurattavissa. Susannan blogi on mainio, ja siellä on ale. Hus ostoksille siis.

Alku on siis ollut superrohkaiseva, kiitosta vaan kaikille yhdessä ja erikseen, makeilematta sen kummemmin.

Kädet savessa

2011-10-18T22:13:00.000+03:00

Olin tänään kolmannen kerran savikurssilla. Tuloksia ei ole vielä, vain vaiheita. Ekana työnä tein muottiin ison vadin, joka kuivui linuun ja jonka reunat ovat eripaksuiset. Huraa. Sanoin naapurille, että annan tän äidille, äidithän aina tykkää lastensa kätten töistä, riippumatta ulkonäöstä.

Toisena työnä nappivadiksi ristimäni vati, jota koristelin tollaisilla marjoilla ja lehdillä. Tästä huomaa evoluution, toisen viikon työ oli jo huomattavasti symmetrisempi ja muutenkin parempi kuin ekan viikon avaruusalus.

Kurssin teemana on kannut ja kaatimet, mutta kukin tekee mitä lystää. Tänään tein ylläolevan kipon ja kipolle kannen. Kuvan ottamisen jälkeen heivasin kannesta typerän nupin, parempi ilman. Tälle tulis niinku pariks sitten samaan tyyliin kuvioitu ja muotoiltu kannu.

Kaikki työni ovat vielä polttamatta ja lasittamatta. Kokeneemmat saveajat (anteeksi, keramiikkakurssilaiset) "lohduttivat" vihreää sanomalla, että kyllä hyväkin duuni vielä lasitettaessa menee fiduiks. Ou jee.

Savityö/keramiikkatyö on ehkä parhausharraste!

Tänään ei ole satanut

2011-10-17T20:23:00.000+03:00

Jeps, ensimmäinen sateeton ja vapaa iltapäivä naismuistiin. Lisäksi koko viime viikon vaivannut nuha-yskös-skörde-olotila alkaa helpottamaan. Eli pihalle siis.

Meillä on kaksi pientä ja surkeaa pokkaria, joista kumpikaan ei ollut tänään vireessä, akut tyhjinä ja kortit täynnä. Kuvaa siinä sitte. Joten ei kuvia, sanallinen raportti vain.

Eli hion ladosta löytämäni pöydän ja lisäksi osmosin ostamani natinki laatikon. Yltiöpäinen romuruusuisuus ei taida olla ihan ominta minua, joten maalia kylkeen vaan. Sangen puuhakas iltapäivä, mutta hyvä näin. Sää ja vuodenaika muuttuu sellaiseksi, että nämä saattoivat hyvinkin olla tän vuoden viimeiset hiomiset ja maalailut ulkona.

Hit Happens

2011-10-12T20:26:00.000+03:00

Kolme kappaletta Tamara Aladdinin Riksun lasille suunnittelemia Carmen-kääntömaljakoita/kynttilänjalkoja yhteishintaan neljä euroa ostostojamyynnistä!!!

Hamsterikeräilijätyyppi sisässäni huokaa aah, se toinen tyyppi joka vei kirpparille juur yhtä ja toista huokaa myös... Mut olishan noi hienoja isona ryhmänä, ja ehkä vielä eri väreissä, olishan joo?

Havin kruunu- ja antiikkikynttilät on kyllä parhaita, loistava hinta-laatusuhde ja suomalaista tuotantoa.

Pannacotta

2011-10-07T19:04:00.000+03:00

Valkoinen ruoka+värikkäät lasiastiat= aika kiva!

Perjantai-iltana kukin meistä on ansainnut pikku satsin (tai isomman) jälkiruokaa. Ja siis jotain todellista jälkiruokaa, ei uunipuuroa, ei hapahkoa kiisseliä eikä kasvisrasvajäätelöä.

Jukurttipannacotta (6-8 annosta)

5 dl kuohukermaa

3 liivatelehteä

1 prk pulkkista (Bulgarian jugurtti)

1 dl (ruoko)sokeria

0,5 tl vaniliasokeria/vaniliatanko

Laita liivatelehden kylmään veteen pehmenemään. Kiehauta kerma ja sokeri kattilassa, lisää kuumaan kermaan puristetut liivatteet ja vaniliasokeri. Siirrä satsi toiseen kuppiin jäähtymään.

Lisää taskulämpimään kermaseokseen jukurtti ja sekoita sileäksi. Kaada seos siivilän läpi mieleisiisi astioihin; jälkkärikippoihin, juomalaseihin, viinilaseihin, kahvikuppeihin, you name it. Siirrä jääkaappiin ja jäähdytä mieluusti yön yli. Hätäisimmät ja makeannälkäisimmät voivat jäähdyttää kuppeja ensin 30 min pakastimessa ja siirtää sitten jääkaappiin, jolloin pannacotan makuun pääsee jo samana iltana.

Pannacotta on parhaimmillaan jossakin raikkaassa seurassa. Aililassa pannacotan kanssa tarjoillaan tänään

Mansikkaa...puolukkaa

2 dl puolukoita

1 dl vettä

1 dl sokeria

1-2 tähtianista

200 g pakastemansikoita

Mittaa kattilaan puolukat, vesi, sokeri ja tähtianikset. Keitä ja survo samalla vaikka kauhalla. Kaada kuuma, mehustunut seos siivilän läpi mansikoidan päälle, sekoittele niin että mansikat eivät muserru. Lisää jäähtyneenä jäähtyneiden pannacottien päälle.

Ja hyvää on. Sopii lapsille ja aikuisille, miehille ja naisille. Jos siis keittäjältä jää ylimääräistä.

Hyvä harmaa

2011-10-06T20:16:00.000+03:00

Kuvassa kaikki on mukavasti vinossa. Tuoli, matto ja tuolin päällä oleva viltti. Eipä ole ylisiliipattu ainakaan.

Värjäys onnistui mallikkaasti. Väristä tuli aika velmun sini-violetti-harmaa, pohjalla oleva vihreä ei vaikuttanut mitenkään 'ruskettavasti' lopputulokseen.

Maali on edelleen purkissa, sade plokkaa kaikki hiomishommat toiselle, toistaiseksi määräämättömälle päivälle, toivottavasti ei sentään ensi kesään saakka? Ulkona on vähän totisempi harmaus, ja tätä ainakin riittää sitten siihen ensi kesään saakka.

Tässä väri ehkä lähimpänä totuutta.

Olen ostanut huutokaupasta mustapohjaisia opetustauluja taannoin, ja toistaiseksi niitä on siirrelty edestakaisin sinne jä tänne. Parhaimmillaan ne ovat minusta seinälle ripustettuina, niin että siinä ympärillä on tilaa, koska kuva-aihe on kuitenkin runsas. Kuvassa olevat koukut löytyivät kaverin varastosta, toisessa on komea leijonanpääkin. Ajatuksena on putsia niitä vähän ja laittaa sitten seinään opetustauluille koukuiksi. Kovin hidasta on vaan kaikki, illalla ei töiden jälkeen oikein tämän kummempaa ehdi.

Ps. Olen aloittanut keramiikkakurssin, eka kokoontuminen oli tiistaina. Saveaminen oli toooosi mukavaa. Tosin sellaista kommenttia on kyllä ruukkujen veivaamisesta saanut kuulla, että huh vaan. Olenkin tullut siihen tulokseen, että keramiikkakurssi vaatii paljon kovempaa sisua harrastajaltaan kuin vapaapaini tai häkkitappelu.

Färjäri

2011-10-03T18:32:00.000+03:00

Edistystä takkahuoneessa. Ladosta löytyi muistikuvani mukainen pöytä, jonka kannatutin sisälle kuivahtamaan. Muun kalustuksen muodostavat kaksi Lumikenkä-tuolia ja kaappi, missä on pyyheitä ja muuta saunamateriaa.

Lumikenkä-tuolit ovat mielestäni hirmu kivat. Niissä on hyvä istua, ne ovat vähän kierosti hyvännäköiset ja lisäksi ne sopivat mukavasti meidän talon 70-luvun henkeen. Jotakin pehmustetta ne ovat kuitenkin vailla. Olen ostanut tuolit käytettyinä netistä, kuinkas muutenkaan. Uudet Lumikengät maksavat noin satasen kappale, minä maksoin näistä yhteensä kahdeksankymmentä euroa, ja tuolit näyttävät siltä, että niissä ei ole koskaan istuttu. Myyjäsetä oli todella hämmästynyt, kun en tahtonut tuoleihin mukaan niiden pehmusteita. Pehmusteet olivat tummanviininpunaiset, ja niissä oli vaaleanpunaisia ja vihreitä kukkia ja kultaisia koristeompeleita. Hmmm.

Ensiksi ajattelin pehmusteeksi Ikean Ludde-taljoja, mutta just nyt ei ole Ikeaanpäin mitään asiaa, ja toisekseen kaksi taljaa olisi aika tyyris kertaostos.

Ikean Ludde-talja

Joten, kaapille mars, taas kerran. Ehtymättömistä (?) laareista löytyi vihreä viltti.

Pentikin puuvillaviltti. Väri ei ole koskaan oikein iskenyt tulta, se on jotenkin liian.... reipas? pirteä? heleä? keväinen? No, ei hyvä kuitenkaan. Kokonsa puolesta tästä saa leikattua kaksi kaksinkertaista Lumikenkään sopivaa suiroa.

Dylon-värit ovat olleet käytössä hyväksi havaittuja. Väristä tulee tasainen ja pysyvä.

Ja väriä perään. Mulla on pesukonevärjäyksestä hyviä ja vähemmän mairittelevia lopputuloksia. Värit ovat aina toimineet niinku pitääkin, mittiin menneet ovat olleet joko hätiköityjä ratkaisuja (Hei tää fuksiahan on reipas väri! Noot....), tai sitten olen ahnehtinut&pihdannut (Tää paketti sanoo et tällä värjää 500 g kangasta, sehän on lähes sama kuin kolme lakanaa ja kaksi kylpypyyhettä? Noot....) tai sitten olen vaan ollut ylettömän näppärä, esim. yritys värjätä keltaista siniseksi, tulee kyllä sitkeästi vihreä eikä lainkaan sininen. Nyt ajatuksena on sotkea (tai on jo sotkettukin, siellä se pyörii) toi musta ja sitten puolikas navyblue-paketti koneeseen ton vällyn kanssa, jotakin mustanharmaata toivon sieltä saavani ulos.

Assistentti vahtii pesusuoritusta

Ja sitten vain jännän kera odotellaan, että kumpaan sarakkeeseen merkitään rasti tästä hommasta, onnistumista hehkutetaan, ja vähemmän onnistuneen tuloksen voi tulkita saavutetuksi jos meille sittenkin ilmestyy muutama Ludde-lammas.

Rullaati rullaa

2011-09-29T19:53:00.002+03:00

Taisto puolukoita vastaan jatkuu: 2. erä on nimeltään kääretortta a.k.a. rullapulla. Ruis ja puolukka sopivat mainiosti yhteen, lisäksi tämä on hyvää ja helppoa tehdä.

Suomalaiskansallinen syksykääretorttu

Pohja:

Klassinen kolmenkupin taktiikka: 1 kupillinen munia, 1 sokeria ja 1 jauhoja. Ja siis tässä nyt on tärkeää että ne kupit on samankokoisia... Mä käytin laseja, joiden vetoisuus oli n. 2 dl, tarkoittaa neljää munaa. Jauhot kombo, johon tulee ruisjauhoja, joiden sekaan lisätään yksi ruokalusikallinen vehniksiä ja hippu leivinjauhetta. Sokeri luomuruokosokeria, tai tavallista.

Täyte:

0,5 puolukoita, 1 dl sokeria

2 dl kermaa (ei vaniliakastiketta, ei kasvirasvasitä-tätä vaan siis kermaa)

1/2 prk (100g) maustamatonta tuorejuustoa

sokeria, vanilijasokeria

Vaahdota munat ja sokrut kuohkeaksi. Siivilöi jauhoseos mukaan, sekoita varovasti. Kaada taikina pellille, ja pelti sitten uuniin, noin 200 astetta ja 10 minuuttia. Vaahdota kerma, lisää vaahtoon notkea tuorejuusto ja mausta sokereilla. Ei ällömakeaksi. Survo tai soseuta puolukat ja mausta sokerilla.

Sokeroi leivinpaperi, ja kumoa valmis pohja uudelle paperille. Irrota paistopaperi varovasti. Levitä kuumalle pohjalle puolukkasurvos, anna jäähtyä hetki, ja lisää sitten kermaseos. Rullaa kääretortun malliin paperin avulla. Jäähdytä baakkelsia jääkaapissa seuraavaan päivään.

Hyvä mutta ruma, jäähtyneenä ja hetken vetäytymisen jälkeen saa leikattua nätimpejä siivuloita.

Tosiasiassa vikan lauseen ohjeesta voi sivuuttaa. Eli rähmi itsellesi rullan päästä niin iso pala kuin kehtaat ottaa, pane musat soimaan, ja mene olkkariin syömään, koska keittiön tasoilla on taikinakuppeja.

Verkkaista edistystä

2011-09-28T18:01:00.000+03:00

Takkahuone etenee kuin se Iisakin tsyrkka. Kuten sanoin, on pelkästään vihreä-valkoisesta ja täten aika monotonisesta värimaailmasta päästävä vähän toisenlaisiin sfääreihin. Siispä maalikauppaan.

Eli alimmaisena takkahuoneen lattia, tummaa lankkujäljitelmälaminaattia, aika kivannäköistä. Seinissä on valkoista ja vaalean vihreää, ei ehkä just noita sävyjä, mutta lähellä. Ja sitten toi tummempi harmaa, ajattelin että se sopisi ryhdistämään tunnelmaa.

Tikkurilan Kauniskoti-lastuista koitin etsiä vihreällä ja valkoiselle väriparia, mutta eipä niistä ura urjennut, ne on kivan näköisiä, mutta lopulta aika tylsiä ja 'varmoja'. Muutaman päivän asiaa makosteltuani päätin, että tummanharmaa it is. Mä miellän ton sävyn antrasiitinharmaaksi? Tummanharmaa, ja ennemmin sinertävä kuin rusehtava. (Maalikaupassa meinasin sanoa vahingossa tantrasiitin, kun töissä spekuloitiin näitä väriasioita ja hihittelyksihän se meni.)

Innon Marko on muuten sanonut (muistaakseni), että ruskea maali on hankalaa, "Se on aika äkkiä niinku paskan väristä", ja se onkin totta. No, se on sivuraide se. Mutta tässä siis väriskaalaa takkahuoneeseen.

Ja mitä sillä tantrasiit... antrasiitillä sitten sipaistaan? No ainakin se yksi puutuoli ja sitten joku pöytä äx, jota lähden kohta ladosta mylläämään.

Kengät tasapainottaa ostoskäyttäytymistä.

Valitsin tällä kertaa Empireä maaliksi. Yleensä maalaan Helmellä tai Futura Aqualla. Tällä kertaa liuotinpohjaista kun kyseessä on pöydän pinta. Toi Helmi on ainakin välillä sellaista, että se ei oikein tunnu kuivuvan millään, se on tosi pitkän aikaa hiukan 'pehmeän' tuntuinen.

Kengät sitimarketista, missä ne oli tarjouksessa. (Ailila on takuulla ainoa blogi, jossa hyntteet ostetaan sittarista....) Toi koron malli on vaihteeks taas raikas, ja paljon miellyttävämpi jorailla kun piikki, vaikka kivan näköisiä nekin on. Puulaatikko on joku vanha pakkauslaatikko, kirpputorilta. Siinä on aika viehkeät noi metallivahvikkeet, ajattelin et siinä voisi olla paikka takkapuille tai sitten vaikka lehdille. Laatikon hinta sopusuhtainen 2 €.

Että näin. Tositoimiin viikon loppupuolella, taas.

Hei Muuu-uu-mii

2011-09-25T18:22:00.000+03:00

Ostin uuden Muumi-mukin. Se on muuten ihan susiruma. Tyyppi näyttää siltä, että se on just päässyt livahtamaan jostain mestasta, missä on ok olla yöpaita päällä kaiket päivät. Ostos on sikäli perusteltu, että kippo oli sittarissa alennuksessa, 10€/kpl, ja mulla on ollut tapana aina uusin muki ostaa pinojen jatkeeksi. Iittalan verkkokaupassa mukit kustantaa reilu 17€, aika ronskia hinnoittelua, varsinkin kun vertailua on aika helppo suorittaa.

Sosuli-muki. Aktiivisesta muumi-kaudesta on vierähtänyt aikaa joo, mutta oliko sielä todella joku Sosuli messissä harhailemassa? Toisekseen, onko toi Sosuli wanna-be-bride, vai onko sillä vain suomalaisittain ohut ja hento hiuslaatu?

Vähän vanhemmissa, kymmenen (?) vuotta sitten markkinoille tulleissa mukeissa on mun mieleinen kuvitus:

Selkeät kuvitus, hyvä väritys ja kivat kuva-aiheet

Nää ne vasta hianot on!

En ole asiantuntija, mutta oliskos nyt niin, että näissä uudemmissa ei ole enää Tove Janssonin taiteilemia kuva-aiheita? Tyyli on totaalisen eri, ja värimaailmankin jotenkin tylsän pastelli.

Lisäksi hahmot taitavat olla aika loppu, kun naftaliinista on kaivettu Sosulin kaltaisia selkeitä statisteja. Onko muuten Taikurista tehty mukia, se voisi olla mukavan synkeästi hieno ja epä-pastilli? Ja sekin olis kyllä messevä kuva-aihe, kun Muumitalon päälle laskeutuu se vaaleanpunainen
pö(l)lypilvi, sopisi menninkäismäisiin kahvihetkiin. Että terveisiä vaan kovasti mukitehtaalle, tässä kentän toiveet.

Sini-vihreä pollari on väritykseltään jees, mutta kuva-aihe on jotenkin pientä piperrystä ja viiva hentoa verrattuna haisuliin ja muumipappaan.

Joo niin, se takkahuone. Matto on rullattu ja verho otettu puoliksi pois ikkunasta. Lisäksi lattialla on kohtalainen määrä likapyykkiä. Koirankarvoja unohtamatta, niitäkin on lattialla. Eli suuri make over on vielä pikkuisen vaiheessa.

Onko jengillä lempimukia, noista muumeista siis? Kun joka taloudessa niitä tuntuu olevan yks tai muutama ainakin. Mun suosikki on toi Haisuli, kuva-aiheessa on svengiä ja värit kohdallaan.

Takkahuone

2011-09-21T20:29:00.002+03:00

Meidän takkahuone on pitkulainen tila, josta on käynti rahvaaneteiseen ja saunaan. Tilaa hallitsee iso avotakka-leivinuunikompleksi. Ja tuo eteinen se vasta hauska tila onkin, noin kahden neliön tilassa on viisi ovea!

Näkymä ikkunasta eteiseen päin, käynti saunaan oikealta

Takkahuone eteisestä päin. Käynti saunaan vasemmalla seinällä, tuolin vierestä.

Huone on pitkänomainen, ja päädyssä on yksi ampuma-aukko, tai siis ikkuna (pieni!). Ikkunasta näkyy omenapuu, joka on liian lähellä taloa. Huone on siis pieni, pimeä ja vähän koppimainen.

Tosin meidän koko talo on malliltaan melko 70-lukuinen, tila on käytetty taloudellisesti sijoittamalla huoneita huoneita huoneita ja enemmän huoneita käytävän varrelle. Olen kuitenkin sopeutunut tähän asumismalliin, tilaa on ainakin paljon, ja toisaalta on helppo toteuttaa eri tunnelmia ja teemoja huoneissa, jotka eivät ole samaa tilaa. Lisäksi, jos se ei ole vielä muutoin tullut ilmi, niin mä tykkään että väriä olla pitää (siis muutakin kuin valkoista, harmaata ja beigeä), ja sehän sopiikin juuri tämän talon henkeen! Ennen kuin näitä pintoja ryhdyttiin vaihtamaan, oooh, silloin sitä väriä vasta olikin... (Takkahuoneessa oli punatiilinen takka, oranssit seinät, ruskea-oranssi-vihreä muovimatto ja kirkkaan vihreä katto!)

Takkahuone on remontoitu muutama vuosi sitten pinnoiltaan kuvassa näkyvään kuntoon. Pintamateriaalit ovat ihan jees, ja väritkin miellyttävät silmääni. Seinissä on valkoista ja lehden vihreää maalia, takka ja tiiliseinä on rapattu luonnonvalkoiseksi, katto on valkoiseksi maalattua paneelia ja lattiassa on tumma laminaatti. Takkahuoneessa vedetään henkeä saunan jälkeen, juodaan ehkä virvokkeita ja välillä fiilistellään avotakan tulta. Tarkemmin ajateltuna takkis on aika luksööriä, koska siellä saa rauhassa pukea ja riisua sekä levähtää saunan jälkeen, eikä samassa tilassa ole esim. pyykkihuoltoa. Lisäksi meidän koira, tuo uskollinen assarini, syö ja nukkuu takkahuoneessa, eli materiaalien on oltava sellaisia, että ne on helppo pyyhkäistä tarpeen vaatiessa.

Käynti saunaan

Huone on lisäksi ollut pitkään hieman varastomainen tila, siellä on ollut tumpattuna milloin mitäkin myytävää tai ostettua huonekalua, kun olemme vaihdelleet mööpeleitä ja tavarat ovat etsineet paikkaansa. Lisäksi, kuten kuvista näkyy, mulla on ollut joskus sellainen kuningasajatus, että jos seinä on vihreä tai valkoinen, niin kaiken tavaran ja tekstiilinkin tulee olla vihreää tai valkoista. Nyt ajatus takkahuoneen kalustuksesta ja värityksestä on kuitenkin jalostunut valmiimmaksi, ja nyt jotain voi toteuttaakin, kun tila on tyhjä ylimääräisistä mööbeleistä. Tällä viikolla ohjelmassa on siis huoneen todella perusteellinen siivous ja sisustusta.

Ärsyttäviä pikkujuttuja: Valaisin on vaihdettu n. vuosi sitten, mutta katossa on edelleen sähkärin sormenjäljet ja vanhan valaisimen ruuvinreiät.

Puolukkamehu

2011-09-19T18:33:00.002+03:00

Maanantain mehuversioon ei valitettavasti tullut votkalaimennusta. Karahvi sopii silti hyvin tarjoiluun.

Puolukoita on saatavilla aina runsaasti, torilla ainakin jos ei metsä hotsita. Lisäksi puolukat ovat helppoja poimittavia ja perattavia. Lisäksi kaikilla on joku mummo tai mamma, joka mieluusti hoitaa marjat myös kiireiselle nykyihmiselle (joo, kiitos äiti...).

Puolukoiden ainoa ongelma on niiden sietämätön pahuus. Puolukat eivät ehkä ole riivattuja, mutta muuten pahoja. Ei niitä kukaan syö sinällään, tai jos syö, niin se on epäilyttävää! Puolukkamehu sen sijaan on herkullista, helppoa tehdä ja lisäksi monikäyttöistä, sillä se sopii nautittavaksi sinällään, vedellä laimennettuna, tai votkalla laimennettuna. Viimeinen tarjoiluehdotus on erittäin perusteltu ja tyylikäs valinta kaikissa syksyn kekkereissä tai vaikka sen paremman dinnerin aperatiivina!

Em. perustein esittelen nyt mehuohjeen, jolla olen monena syksynä tuloksellisesti suorittanut noista pahoista punaisista pimpuloista salonkikelpoista ja maukasta mehua:

Puolukkamehu

1,5 kg puolukoita

2 l vettä

0,5 tl sitruunahappoa (saa apteekista, lopulla voi pestä vaikka kahvinkeittimen)

n. 800 g sokeria

Survo marjat lähes sosemaiseksi mokkonuijalla, sauvasekoittimella tai yleiskoneella jauhamalla. Kiehauta vesi (vedenkeitin on tässä näpsä), anna jäähtyä vähän ja kaada marjasurvoksen päälle. Lisää sitruunahappo ja noin puolet sokerista. Sekoita, anna jäähtyä, laita kansi päälle ja nosta kylmään. Anna mehustua kylmässä seuraavan päivän iltaan, reilu vuorokausi siis. Siivilöi karkeat sakat pois. Jos haluat täysin kirkasta mehua, niin siivilöi vielä harsokankaan läpi ennen loppusokerointia. Jos siemenet ja hienoinen sakkaisuus eivät haittaa, niin lisää maistellen loppu sokeri, anna liueta ja pullota.

Tosimartat/-emännät voivat askaroida lasipullojen kanssa uunissa niitä steriloiden, mutta minä laitan oman mehuni muovipulloihin, jotka pakastan, säilyy varmasti.

Tuoremehutyylillä tehdyssä juomassa väri säilyy heleänä.

Näin se siis käy. Lopputulos on herkku. Trendipetterit ja muut kokeilunhaluiset voivat maustaa satsin vanilijalla tai kanelilla, sopii ihan hyvin. Lisäbonuksena mainittakoon, että marjojen vitamiinit säilyvät hyvin kuumentamattomassa tuotteessa.

Ai nih. Olen lisännyt tänne tuollaisen kätsän pikakommentin. Siitä ehtii jokainen ohikulkija näpäyttämään mieleistään, vaikka ei kommentoimaan tohdikaan ryhtyä!

Saalista vol. 2

2011-09-17T16:41:00.001+03:00

Ensin luulin, että joku älykkö on nakannut keltaisen muovipussin metsätien reunaan, mutta tarkempi silmäys kertoi, että oja on väärällään kanttarelleja.

Useiden sienikausien viisastamalla lenkkeilijälläkin on AINA vähintään kaupan hedelmäpussi takin taskussa, niin nytkin. (Pussittomuus voi johtaa epätoivoisiin tekoihin, kuten itkun ja naurun sekaiseen puheluun, jossa vaaditaan kotijoukkoja HETI tuomaan ämpäreitä ja pusseja metsään, sieltähän ei voi poistua ettei kukaan muu vie aarteita. Toinen vaihtoehto on se, että ylläolevista vaatteista visioidaan sieniastia riisuutumalla ja sitten varsinaisesta tehtävästään vapautuneesta tekstiilistä jatkojalostetaan kuljetusyksikkö solmimalla hihat tai lahkeet suppuun.)

Kun ilohyppelyltäni ehdin, keräsin saaliin oitis talteen.

Viimepäivien sade ja lämmin sää on tehnyt ihmeitä sienille, vai mitä sanotte tästä:

Suurin ja kaunein kanttarelli, verrokkina perinteinen tikkuaski.

Ojassa oli muutama todella suuri kanttarelli, kuvassa isoin niistä. Tietysti se piti punnitakin, ja perkaamattomina isoimmat sienet painoivat noin 150g kappale!

Saalista

2011-09-15T19:01:00.000+03:00

Zuburn Urb:n(?) tarjoilulusikka ja kunniapalkinto

Työpäivän jälkeen virkistin itseäni kirpputorikierroksella kuoman seurassa (ei se talvisaapas). Tosiasiassa emme kyllä käyneet yhdelläkään kirpputorilla, kahdessa vanhantavarain myymälässä ja yhdessä kahvilassa kyllä. Saalistin kaksi alpakkatarjoilulusikkaa, jotka olivat lähes käyttämättömän näköisiä. Toiseen on kaiverrettu 'kunniapalkinto' ja toiseen jokin monogrammi. Monogrammin kaiverrus on niin käsittämättömän koukeroinen, että siinä voi ihan hyvin olla vaikka mun omat nimikirjaimet. Kuoma edesauttoi ostopäätöstä arvelemalla, että nämä ottimet aateloivat heikommatkin keitokset.

Maxwellin tavanomaista talonkahvia

Lisäksi kahvipurkki. En tiedä miksi ostin ton. Kävelin se kädessä kassalle ja annoin rahaa ja sitten kävelin purkki tanassa ulos. Mulla on fiksaatio (VAKAVA!) kaikkiin säilyttimiin, rasioihin ja purnukoihin. Oli kyllä halpa ja ihan ehjä ynnä ruosteeton, ja kansikin tallessa.

Kuvaaminen on muuten näin kotoisasti ilmaistuna tällä laitteistolla ja synkkyysasteella (siis valaistus, mieli on pirteä, ei lainkaan synkkä) yhtä p****a ja he******ä, tai ei se kuvaaminenkaan, vaan kuvien laatu, jonka ansiosta kuvien ainoa arvo on informatiivisuus. Ostin kahvipurkin, kuvassa kahvipurkki-tyyliin.
Kuppilasta saalistin porkkanakakkua ja cappuccinoa, vaikka siiperiä olisi ehkä tehnyt mieli.

Keskiviikon iltapuhde

2011-09-14T20:58:00.000+03:00

Karttakirja kierrätyskeskuksen mätälaa... eikun ilmaislaarista

Tästä karttakirjasta on aika ajanut vähän ohi. Painovuosi -75, kunto kuitenkin hyvä, ollut varmaan jollain ei-maantieteellisesti orientoituneella koululaisella.
Sisältää maita, joita ei ole enää kartalla ollenkaan: Neuvostoliitto, DDR....

Karttojen lisäksi kirjassa on paljon muutakin mielenkiintoista, geopoliittista (?) sisältöä. Sininen siivu on Yhdysvaltojen ja punainen Neuvostoliiton.

Tukevat sivut taittuivat hyvin kirjekuoriksi. Tämä malli on simppeli, liimaa ja saksia vailla. A4-kokoinen kirjelmä mahtuisi hyvin kyytiin kolmeen osaan taitettuna.

Paperiaskartelu onnistuu vaikka Simpsoneita katsellessa. Paperihaavojen riski tosin moninkertaistuu.

Liimasin eteen osoitelapun, ettei Kusti polkiessaan hämmenny tosta Tsekkoslovakiasta. Tämä karttasivu esittelee maatalous- ja kaivostuotantoa. Prahasta koilliseen on näköjään porkkananviljelylle otollista aluetta.

Neliskanttinen kuori ja pitkulainen kuori on taiteltu origamiohjeilla liimaa ja saksia käyttämättä. Näin taitelluista kuorista tuli aika pieniä; jos on paljon asiaa niin näitä joutuu lähettämään useamman!

Kotieläinten ja maataloustuotannon määrä alueellisesti Pohjoismaissa.

Syyshortensia

2011-09-12T19:31:00.000+03:00

Suomen suvi on kerrassaan hauska: Ulkona on kymmenen astetta lämmintä ja hyytävä sade, mutta silti jotain noinkin riehakkaan näköistä on täydessä kukassa!
Hortensian värikin on jotenkin epäloogisen hempeä ja keväinen, suorastaan omenankukkamainen.

Sylinterinmuotoinen, pintakuvioitu violetti lasimaljakko on ostettu Fidasta. Hinta oli ensin 10 €, mutta ostin sen päivänä, jolloin kaikki astiat olivat -50% tarjouksessa (siis en norkoillut, en väijynyt, vaan ihan satuin piipahtamaan juuri sinä päivänä. eh juu). Joku näkyi myyvän samanlaista kirppiksellä hintaan 20€, jä väitti että maljakko olisi Kumelan. Näyttää minusta ulkomaiselta, mutta väri ja malli ovat silmänmukaiset. Jos joku tietää paremmin, niin valistakoon mielellään minuakin!

Jännittävä makuuhuone jatko-osa joskus toiste, nyt sänky on petaamatta ja tyynyt mytyssä lattialla. Miten niin maanantaiaamu...

Sängynpääty

2011-09-11T10:45:00.001+03:00

Vietän yöni jenkkisängyssä, joka on kaikinpuolin mukava, hyvä nukkua ja helppo pedata. Sängyn ulkonäkökin helmalakanan kanssa on ok, joskin hieman möykkymäinen pienessä makkarissa. Sängynpääty on siis ollut hankintalistalla jo pidemmän aikaa.

Ensiajatus oli hankkia pääty kaupasta. Tarkempi tutkailu osoitti, että 180 cm levyiset pehmustetut päädyt ovat, noh, ihan surrealistisen hintaisia, (esim. täällä tai täällä). Mun maailmassa, kun asiat tehdään low budjet tai no budjet, tuntui, että monta sataa euroa pehmustetusta levystä on jotenkin liikaa, varsinkin kun ottaa huomioon, että irtavallisella sängynpäädyllä ei tee mitään, se on vain koriste.

Blogistaniassa ja miksei muuallakin on vilahdellut näitä vanhoista ovista tehtyjä päätyjä, ja laumasieluna ajattelin että minä kans. Noi päädyt on yleensä valkoisia, mutta koska en valkoisesta suuremmin piittää, niin ajattelin sitten erottua massasta edes värillä.

Koti-kodista löytyi ovi, joka oli palvellut ainakin kanalassa, saunassa ja leivintuvassa. No, kelpaa mulle. Kyyditsin sen meille, ja aloitin irrottamalla jälkeenpäin toiselle puolelle tehdyn levytyksen. Levytys oli lisäeristykseksi tehty, kun oven käyttötarkoitus oli muuttunut. Isäni oli ollut timpurimestarina, joskus teinipoikana, ja onneksi hän oli käyttänyt nauloja ja siistejä materiaaleja, ja haltexin alta paljastuikin oikein siistikuntoinen peiliovi.

<><>

<><>

Kesällä voi työskennellä ulkona. Näissä haltexpilppu on jo nipussa ja assistentin korvaa kutittaa.

Säilytyksen ja mm. kanalapalveluksen jäljiltä ovessa oli melko mielenkiintoinen aromi, eli pesaisin sitä vähän, mäntysuovalla ja vedellä. Koska into on välillä suurempaa kuin taito, niin optimistisesti ajattelin, että ovi kuivuu kyllä ulkosalla auringossa vesipesun jäljiltä, eikä suinkaan homehdu tai väännäty...

Pinnasta irtosi ruskeaa likaa loppumattomasti. Isäni, tuo nikkarointiguru, arveli, että ovi on käsitelty jollakin maamineraalikyllästeellä tai vernissalla, ja että väriä irtoaa päättymättömästi. Tästä infosta viisastuneena lopetin pesemisen, kun kanalan haju oli kaikonnut.

Oven levyttämätön puoli oli maalattu. Ensin ajattelin jättää tämän paraatipuoleksi, mutta levyn alta paljastuikin hienompi pinta.

Pesun jälkeen jätin oven kuivumaan ensin aurinkoon ja sitten lämpimään varastoon. Onneksi se ei homehtunut ja pysyi muutenkin tosi ryhdikkäänä.

Nyt kaikkia perinnerakentajaväinämöisiä kauhistuttaa mun blakc'n'dekker, mutta hioin toooosi vähän ja hennolla paperilla.

Otin ovesta pois saranat, kahvan ja lukuisan määrän pikkunauloja (????). Näistä kohdin pinta oli karhea ja tikkuinen, joten hioin ovea vähän.

Pintakäsittelyksi laitoin OsmoColoria. Oon ehkä vähän rakastunut siihen aineeseen. Se on näihin puujuttuihin vaan jotenkin tosi kaunista ja luontevan näköistä ja helppoa käyttää. Kaltaiseni budjettipena ei lähde joka kohteeseen ostamaan uutta väripurkkia, ehei, vaan kaivoin varastolaareista kaksi osmojämää, sävyt antiikkitammi ja ebenpuu, jotka sekoitin keskenään parasta toivoen (että väri on ok, että aineita voi sekoittaa keskenään, että väri ei lopu kesken). Sivelin pintaan muutaman kerroksen oikein hiertäen, kuluneisiin kohtiin enemmän. Kiillotin välissä pintaa villasukalla.

Värisävystä tuli hyvä, tässä pinta on vielä vähän kiiltävä.

Assistentin tarkkaavaisuus ei herpaantunut hetkeksikään.

Lopuksi kuivatin ovea lämpimässä varastossa vielä melkein viikon, ja käsittelin täysin kuivunutta pintaa vielä puukalusteidenhoitoaineella.

Jännittävässä jatko-osassa sitten asennusta ja sisustusnamistelua. Leppoisaa pyhää itsekullekin, joka kahlasi loppuun hyvin perusteelliset jorinani.

Polkka Jamit

2011-09-09T14:44:00.000+03:00

Olen varovainen seinille sisustaja, kaikissa tauluformaateissa on omat ongelmansa: Sisustustaulut on tylsiä ja niitä on kaikkialla (mm. kahviloiden saniteettitiloissa), grafiikanlehdet olisivat hienoja, mutta eivät sitten ehkä linjassa muun lukaalin kanssa, julisteet tuli ja meni jo n. 10 vuotta sitten (teippasin Ville Valon vaatekaapin oveen, yhtenä yönä Villen teippaukset petti ja heräsin varmana siitä, että nyt mun kimppuun hyökkää vähintään mörkö&peikko). Ite vois jotain maalata tai piirustaa, mutta siinä on riski vähän LIIAN itsetehdystä ratkaisusta. Huomioitavaa on myös se, että aina kun seinälle laittaa jotain, joutuu rei'ittämään lähes neitseellistä maali- tai tapettipintaa. Hankalaa!

No, nyt kuitenkin rohkaistuin tilaamaan julisteita/kortteja, jotka ajattelin kehystää ja seinälle ripustaa.

Mehumaija (kuva Polka Jam)

Kahvila (kuva Polka Jam)

Santsi (kuva Polka Jam)

Eikö oo makioita? Kuvat on painettu kierrätyskartongille, ja kuvan laatu on mukavan himmeä, eli ei varmaan kiillä lasinkaan alta. Kokoa julistekorteilla on n.40x30cm. Suomalaista suunnittelua ja työtä, hyvä hyvä! Ajattelin siis ostaa näihiin simppelit alumiinikehykset ja tällätä kolmen ryhmäksi. Ehkä musta taustapahvi, ehkä ei. Kuitenkin, väriä syksyyn!

Ainoa mikä ostostelussa korpeaa, ovat postikulut. Se ei tietenkään ole yrittäjän vika, mutta tilaukseni hinnasta 1/4 muodostui postikuluista, eikä paketti ollut edes kotiin kuljetettu, vaan kyliltä joutui sen noutamaan. Höh. Toisaalta postin kautta on mahdollista saada kaikkia kivuuksia myös tänne periferioihin.

http://polkkajam.com/

Koululaistuolit

2011-09-08T21:43:00.001+03:00

Sisko (ryökäle) muutti opiskelemaan, ja edessä oli opiskelija-asunnon sisustus. Suurin osa hommasta hoidettiin tekemällä tehoisku Iksuun, mutta asuntoon vietiin myös jotain sinistä ja vanhaa, vähän kuin häissä konsanaan.

Tarjosin opiskelijalle ladon aarteita, eli kahta vanhaa puutuolia, joissa on irrotettava istuinosa. Toiveena oli saada "jotain sinistä, ja ruskeekin vois olla jees". Ruskea maali on mielestäni ehkä apaattisinta maailmassa, joten päätin sitten diktaattorin rajoitetut valtaoikeudet saatuani maalata puuosat siniseksi, ja verhoilla istuimen ruskealla.

Vanha maali pois, Otexia kerros pintaan ja sitten siniturkoosia Helmeä muutama reissu. Istuinosasta otin ensin vanhan kankaan pois ja imuroin sen alta löytyneen pohjakankaan. Vanhasta kankaasta saa hyvän kaavan uudelle verhoilulle, sitten siksakkia reunoihin ja niittipyssyllä kiinni. Tulos on mielestäni kiva, vaikka en suuri sinisen ystävä olekaan. Kangas on Eurokankaan standardivalikoimaa, istuimeksi riittävän kestävää ja aika kivan näköistä. Hintakin ok, vajaa 9€/m, kulutus kahteen tuoliin n. 70 cm.

Muutama viikko sitten sää oli niin hyvä, että ulkona oli vielä miellyttävä ja ennenkaikkea kuiva sää puuhastella. Kuvassa myös huolellisesti aseteltua ja erittäin suittua kuvausrekvisiittaa, kuten fillari, koiran harja, laatan palasia....

On se jännä

2011-09-08T21:08:00.000+03:00

Nimittäin bloggaaminen. Muutaman vuoden muiden juttuja seurailtuani, on mielessä alkanut yhä enemmän kytäjämään omienkin tuotosten esiinmarssi. Jääpähän samalla talteen, että mitä on tehty, millä tavalla, mikä oli hitti, mikä huti ja mikä huttu.

Tulevat hommat kertovat siis tekemisistäni, eivät minusta niinkään. Eli ainakin käsitöitä, askartelua-paskartelua, eväitä ja kodin sisustusta luvassa. Hypätkää ihmiset kelkkaan ja kommentoikaa, vuorovaikutteisuus houkuttaa.